”Mun aivot ei tahdo ees rokata kun ne tahtoo olla hiljaa” : lasten käsityksiä mindfulnessista ja sen käytöstä sosioemotionaalisen kehityksen tukemisessa

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia käsityksiä lapsille muodostuu mindfulnessista ja miten he ajattelevat, että sitä voisi hyödyntää sosioemotionaalisen kehityksen tukemisessa. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla 4–6-vuotiaita lapsia, jotka osallistuivat ohjaamaani mindfulness-projektiin. Kaikilla lapsilla oli varhaiskasvatuksen ammattilaisten havaitsemia, normaalia suurempia sosioemotionaalisia tuen tarpeita. Lapsia haastateltiin yhteensä kolme kertaa mindfulness-projektin aikana. Aineisto analysoitiin laadullista sisällönanalyysia ja fenomenografista analyysia mukaillen. Tuloksista ilmeni, että lasten käsitykset liittyivät erityisesti hengitykseen, kehoon, mieleen sekä itsemyötätuntoharjoitteluun. Lapset kertoivat monenlaisista ajatuksista ja tuntemuksista mindfulness-harjoitteluun liittyen. Itsemyötätunnon harjoittelu oli aiheuttanut sekä positiivisia että negatiivisia tuntemuksia. Sosioemotionaalisen kehityksen tukemiseen liittyvissä käsityksissä korostuivat itsetunnon, minäkuvan sekä itsesäätelyn tukeminen. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan sanoa, että lapset olivat saavuttaneet mindfulnessin tavoitteita ja monenlainen tietoisuus oli lisääntynyt. Tulokset tukevat ajatusta siitä, että mindfulness voisi olla yksi konkreettinen keino lasten sosioemotionaalisen kehityksen tukemisessa. Tutkimustulosten mukaan mindfulnessin avulla voitaisiin tukea erityisesti positiivisemman minäkuvan ja itsetunnon kehitystä sekä itsesäätelyä, jotka ovat kaikki monella tapaa ja laajasti sidoksissa sosioemotionaalisiin taitoihin ja kehitykseen